Mietin tässä...

Voiko mokaamani yli-iso kännykkälasku olla esteenä blogien lukemiselle ja kommentoimiselle? Niin kovasti olen siitä pitänyt ja niin kovasti olen siitä nauttinut. Toki haluan jatkaa myös kirjoittamista, nähtyäni sen, miten kovasti ihmiset siitä pitävät. Kyllähän siinä torstaina ärräpäät lentelivät niin äidillä kuin minullakin, molemmilla menivät jopa yöunet tän takia. Ja minulla vielä jomotti niska aika tavalla. Kynä ja paperi komppaavat ihan mukavasti blogeja, niidenkään käytölle ei ole mitään estettä!

Ei hurraata tälle kelille

No eipä tämä keli mitään kovin suuria hurraahuutoja kirvoita, kun ikkunasta ulos kurkistaessa huomaa takatalven vallanneen alaa. Eihän se nyt mikään iso juttu ole näin maaliskuussa, mutta kun on taipuvainen tekemään kärpäsistä härkäsiä. Tänään yritän kuitenkin mennä ja tehdä hyvän päivän!

On elämä mahtavaa

On ollu niin hienoja ja mahtavia päiviä koirien kanssa, turhia pillastumisiakin on tullut. Minut on aika helppo saada pillastumaan, jos samasta asiasta sanoo moneen otteeseen enkä haluaisi kuulla. Kyllä niitä tilanteita on ollut aika moneen kertaan. Mutta ainahan niistäkin on selvitty, kyllä!

Kerjäät vaikeuksia!

Sitähän tää elämä on, tässä on toi Aspergerkin vaikeuksia tehnyt. Elämä ei koskaan ole liian helppoa vai onko? Se kysymys on herännyt kerran ja toisenkin...